Valo on iloa pimeydessä – Lilja 12/2016

Kun astuin kuistille, tuntuu, että olen tullut kotiin. Keittiö on edellisen kävijän jäljiltä lämmin. Täällä ei ole mitään, mikä olisi minun ja silti minusta tuntuu, että olen perillä, kotona ja suojassa. Täällä yhdellä maailman laidalla hiljaisuus tuntuu hyvältä ja avaralta, äärettömältä. Se ottaa syliin kaikkinensa. Voin kääriytyä siihen väsyneenä.

Keitän teetä, nukun päiväunet ja lähden metsään. Täällä metsään ei voi eksyä, lopulta vastassa on aina ranta. Kun kävelee riittävän kauas, ihmisten jäljet loppuvat. Lumessa on paljon eläinten jälkiä, pieniä ja isompia. Kuljen eläinten polkuja, heidän jäljissään. Metsässä rämpiessä tulee hiki. En näe ketään, mutta kuinkahan moni katselee minua?

Etsiydyn lopulta tuulen taakse. Kävelen rantaviivaa kivien päällä, joihin lumi ei yllä. Merivesi on alhaalla. Mieli on kiinnitettävä askeliin. Ei voi tietää, onko joku kivistä liukas. Istahdan hetkeksi kivelle. Maisema on kaunis ja rannan vesi kirkasta.

Ilta pimenee nopeasti. Onneksi pimeä aika kulkee väistämättä ja lohdullisesti kohti joulua. Valot ovat syttyneet porttien pieliin ja ikkunoihin, kynttilät antavat pehmeämpää valoa. Pimeässä on kuljettava valoa kohti, hyvää kohti. Hyvä jää herkästi pahan jalkoihin. Mitä pimeämpää on, sitä enemmän tarvitsemme valoa. Elämässä ja marraskuussa, alkavassa adventissa.

Joulun orastava valo on iloa pimeydessä. Se on yhtä kirkasta kuin aamun aurinko täällä ulkosaaristossa, missä ihmisten tekemiä valoja on vain vähän. Nyt odottamisella ja kaikella valmistautumisella on päämäärä: Betlehem. Armon voimat tunkeutuvat pienessä lapsessa yli tuhon ja toivottomuuden. Tässä kovassa maailmassa on jotain sellaista, joka murtaa toivottomuuden.

Jokaisen joulun käsittämättömyys on siinä, että Jumala tulee maan päälle, syntyy ihmiseksi. Siksi Betlehem ja kaikki sen tapahtumat kiinnittyvät arkeen ja tavalliseen elämään. Kaikki kiiltokuvamaisuus on kaunista pintaa, jonka sisällä on kokonainen elämä. Paimenet valvovat yötöissä, veroja maksetaan, majatalossa nukutaan, hallitsijoita paetaan, ollaan pakolaisia. Lapsi syntyi ja syntyy kylmään ja kovaan maailmaan tuomaan ”rauhaa päälle maan”.

Saaressa tähdet näkyvät kirkkaina. Tällaiseen pimeään syttyy Betlehemin tähti. Se on jotakin puhdasta usein pelottavassakin maailmassa. Se on jotakin sellaista valoa, jolle mikään pimeä ei ole vierasta.