Ruumis kaipaa rukousta – Lilja 4/2018

Ihminen on kokonaisuus. Ihminen voi hyvin, kun sielu, mieli ja ruumis voivat hyvin. Jo antiikinajan oppineet kiteyttivät ihmisen hyvinvoinnin sanontaan: ”terve sielu terveessä ruumissa”. Silti helposti laiminlyömme jotakin näistä osa-alueista.

Tarvitsemme kosketusta sekä sisäiseen rauhaan että omaan ruumiillisuuteemme. Älyllisen uskonnonharjoituksen lisäksi kaipaamme ruumiillista rukousta. Etsimme kokonaisvaltaista hyvinvointia vaelluspoluilta, joogasaleilta ja meditaatiosta. Osaammehan kirkossa ottaa todesta tämän kaipuun ja tarpeen?

Ruumiillisuus on ollut osa rukousta aina: ristimme kätemme, kumarrumme Jumalan puoleen, polvistumme, teemme ristinmerkin, pyhiinvaellamme ja joku ylistää Jumalaa nostamalla kädet kohti taivaita. Koko olemuksemme kaipaa Jumalaa, ja koko ruumiimme rukoilee. Liikkeen ja liikunnan yhdistäminen rukoukseen avaa kehon, mielen ja sielun yhteyden.

Ruumissamme on viisautta; se paljastaa pelkomme, ikävämme, kaipuumme ja ilomme. Yhtä lailla kuin kiireen väsyttämä sielumme ja mielemme kaipaa hiljaisuutta, istumiseen väsynyt ruumiimme kaipaa liikettä. Hiljaisuuden, rukouksen ja liikunnan yhteys voi avata yhteyden pyhän kokemukseen. Luonnon keskellä kokemus on yhä syvempi.

Yhä useampi kiireen kuluttama etsiytyy luontoon ja pyhiinvaelluksille. Hiljaisuus hoitaa väsynyttä mieltä. Avarassa maisemassa elämä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Kävelyä ei tarvitse ajatella, ruumis vain liikkuu ja liikkeestä tulee hiljaista rukousta. Samasta kaipauksesta kertoo myös se, että eri puolilla Suomea kokoonnutaan hiljaisiin kirkkoihin jumppamaton kanssa kristilliseen meditaatioon tai joogaan. Jumalan kasvojen edessä pidetään huolta itsestä. Ja kun rukoukseen yhtyy myös keho, se hoitaa koko ihmistä.

Niin kuin ruumis on kotisi, maailma on yhteinen kotimme. Molemmista meidän on pidettävä hyvää huolta. Keväällä luonto on lupauksia täynnä. Heräävä metsä ja lintujen laulu kutsuvat meitä puoleensa. Samalla tulemme pitäneeksi huolta myös itsestämme. Näin Jumala kutsuu meitä luokseen kauneudellaan ja hoitaa pyhyydellään – ja sydän löytää levon.