KUKA ON MARI LEPPÄNEN?

 

Ketä perheeseesi kuuluu?

Perheeseeni kuuluu puoliso ja kolme lasta. Asumme Riston, Onnin, Olgan ja Toivon kanssa Littoisissa. Onni ja Olga ovat lukiolaisia ja Toivo on kahdeksannella luokalla. Arkea eletään siis aikuistuvan nuorison keskellä ja se on mukavaa! Puolisoni Risto on pappi ja hän työskentelee kirkkoherrana. Laajempaan perheeseen kuuluvat meidän lapsuuden perheet ja siihen eri tavoin liittyneet ihmiset. 

 

Millaiset asiat ovat sinulle hengellisesti tärkeitä?

Ajattelen, että kristillisen uskon tarkoitus on ihmisen yksinäisyyden murtaminen – tässä ajassa ja ikuisuuden edessä. Ristin paradoksi on siinä, että Jumalan valtakunta tulee Jumalan hylkäämässä, ristille naulitussa ihmisessä. Aitovieriltä ja hylätyistä kasvoista – toistemme kasvoista – me edelleen löydämme Kristuksen.

Siksi ajattelen, että Jumalaa ei voi rakastaa ohi ihmisen. Usko Jumalaan eletään todeksi suhteessa toisiin ihmisiin. Teologiaa tehdään elämällä.

Koko elämänhistoriani vaikuttaa siihen, millainen ihminen ja teologi olen tänään.

Olen kahden uskonnontutkijan lapsi ja kasvoin herätysliikeperinteen keskellä. Lapsuuden ja nuoruuden uskonnollisuus oli hyvää ja turvallista – se oli arjessa elettyä uskoa.

Äidinmaidossa imetty hengellisyys, sen rikas hengellinen kieli ja esimerkiksi vahva yhdessä laulamisen kulttuuri vaikuttavat minussa edelleen, vaikka suhde lapsuuden ja nuoruuden herätysliikeperinteeseen on muuttunut pappisvihkimykseni myötä.

Teologiaani on koeteltu. Olen joutunut opettelemaan uskonnollisen kielen aikuisiällä uudelleen. Vaikka se oli yksinäinenkin tie, olen monesta asiasta kiitollinen. Olen oppinut uusia kieliä ja se on rikastuttanut hengellisyyttäni. Esimerkiksi ikonimaalauksesta on tullut minulle rakas ja tärkeä rukouksen muoto.

Hengellisyydessäni korostuu suostuminen hiljaisuuteen ja Jumalan mysteereihin. Kauneus, pyhyys ja hyvyys ovat minulle Jumalan vahvoja jälkiä maailmassa. Luonnossa kulkeminen on minulle tärkeää. Ja kotiseurakunnan jumalanpalvelus on rakas.

Erilaisissa kohtaamisissa haluan antaa tilaa oman hengellisyyden hoitamiselle sekä rakentaa levon paikkoja. Monitouhuisuuden sijaan haluaisin raivata tilaa hiljaisuudelle ja kiireettömyydelle niin omassa työssäni kuin seurakuntien työnäyssäkin. Aina se ei ole helppoa, mutta silloin horisontti pysyy riittävän laajana ja näky kirkkaana. Levossa vahvistuu myös rohkeus.

Kodin hengellinen perintö ja kulkemani polku ovat vaikuttaneet siihen, että minun on helppo suhtautua luontevasti erilaiseen hengellisyyteen ja eri uskontojen edustajiin. Olen ollut mukana vahvistamassa uskontojen välistä vuoropuhelua arkkihiippakunnassa ja esimerkiksi USKOT-foorumissa.

Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeää ja olen kokenut mielekkääksi työn esimerkiksi Suomen Ekumeenisen Neuvoston yhdenvertaisuusjaoston toiminnassa.

”Arvostan Marin viisautta, rauhallisuutta, syvällistä ja samalla raikasta hengellisyyttä sekä tapaa keskustella ja kohdata toinen ihminen kunnioittavasti. Tämä kaikki on tullut näkyviin hänen tavassaan hoitaa tähänastisia työtehtäviään. Siksi Mari!” Maria Ollila, sairaalapastori, Pori

 

Millainen on polkusi kirkon töihin ja millaisissa tehtävissä olet toiminut kirkossa?

Olen ensimmäiseltä koulutukseltani filosofian maisteri. Opiskelin Helsingin yliopistossa kulttuuriaineita ja viestintää. Tutkimukseni kohteena olivat erityisesti elämäkerrat ja kirjoittamalla kertominen. Työskentelin ohjaajana elämäkertakirjoittamisen kursseilla, aloittelin jatko-opintoja, toimitin kirjoja sekä tein vähän myös toimittajan töitä.

Opiskellessani en koskaan ajatellut, että tekisin töitä kirkossa, mutta päädyin Liedon seurakuntaan tiedottajaksi 15 vuotta sitten. Koin saavani tehdä työtä, jolla on erityinen merkitys.

Ilo ja kiitollisuus kirkon työstä on säilynyt työvuosien aikana, vaikka toki työ on myös muuttunut arkisemmaksi. Silti edelleen joskus havahdun samaan kokemukseen. Tiedottajan työn ohessa aloitin teologian opinnot. Kulttuurintutkijalle kirkkohistoria oli luonteva paikka teologisessa tiedekunnassa.

Viidentoista vuoden aikana olen työskennellyt tiedottajana ja pappina seurakunnassa, projektipäällikkönä kirkkohallituksessa, piispan eritysavustajana ja hiippakuntadekaanina Turun arkkihiippakunnassa, siirtolaispappina ja vapaaehtoisena kirkon ulkosuomalaistyössä, projekti- ja luottamustehtävissä kirkollisissa järjestöissä sekä vapaaehtoisena jumalanpalvelusryhmän vetäjänä ja aktiivisena toimijana omassa kotiseurakunnassani.

”Marilla on kokemusta kirkon elämästä seurakuntatasolta kirkkohallitukseen asti. Hänen nopea etenemisensä ja nykyinen tehtävänsä hiippakuntadekaanina osoittaa, että hän on hoitanut tehtäviään hyvin. Marilla on vahva viestinnällinen osaaminen, mikä enenevässä määrin korostuu piispan työssä. Hänellä on kokemusta kirkon työstä myös ulkomailla, mikä antaa perspektiiviä kirkon johtamiseen globaalissa maailmassa.” Martti Haltia, vs. kappalainen, Turku

 

Millainen on kokemukseni arkkihiippakunnasta?

Toimin tällä hetkellä hiippakuntadekaanina arkkihiippakunnassa. Sitä ennen toimin piispan erityisavustajana. Uskon tuntevani arkkihiippakunnan hyvin. Pidän arkkihiippakunnasta, sen seurakunnista ja tuomiokapitulin työyhteisöstä paljon. Työni on mielekästä ja kiinnostavaa.

Arkkihiippakunnan seurakunnat ja niiden tulevaisuuden kysymykset ovat olleet viime vuosien aikana työni keskeisintä sisältöä. Hiippakuntadekaanina tehtäväni on tukea ja rohkaista seurakuntien työntekijöitä ja vastuunkantajia uuden ajan reunalla.

Työssäni olen perehtynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja arkkihiippakunnan seurakuntien muutostilanteeseen. Ajattelen, että muutos, jonka keskellä elämme jo nyt, koskettaa taloutta, toimintaa ja hengellistä elämää.

Olen ollut kehittämässä yhdessä seurakuntien ja muiden arkkihiippakunnan toimijoiden kanssa uudenlaista työnäkyä, joka edellyttää yhteistyötä ja kykyä toimia erilaisissa verkostoissa.

”Mari tuntee hyvin kirkon, Turun arkkihiippakunnan ja tuomiokapitulin työskentelyn. Hän kykenee vaativassa muutostilanteessa johtamaan piispan vastuualueeseen kuuluvia seurakuntia palvelemaan ihmisiä uskon ja elämän asioissa. Marin johdolla seurakunnilla on toimintakykyinen, turvallinen ja hyvä tulevaisuus.” Jari Suvila, yhteisen seurakuntatyön päällikkö, Pori

 

Piispalla on sananvaltaa ja häneltä odotetaan näkymistä mediassa. Millaista viestintäosaamista sinulle on kertynyt?

Vastaan tällä hetkellä tuomiokapitulin viestinnästä ja sen kehittämisestä. Minulla on viestinnän koulutusta ja työkokemusta erilaisista viestintätehtävistä. Viestintä ja vuorovaikutus laajemminkin ovat ammatillisen osaamiseni ytimessä. Televisio, radio, sosiaalinen media, blogit, lehdet sekä median eri toimijat ovat minulle tuttuja toimintaympäristöjä.

Vuosien varrella olen toimittanut kirjoja, toiminut viestinnän kouluttajana, johtanut kirkon viestintäprojektia, kehittänyt viestintää sekä kokonaiskirkossa että arkkihiippakunnassa ja paikallisseurakunnassa.

Olen toiminut arkkihiippakunnan piispan ja myös arkkipiispan viestintätehtävissä. Tässä työssä ovat korostuneet erityisesti media- ja yhteiskuntasuhteet sekä kriisiviestintätehtävät.

Useimpien suomalaisten kirkkosuhde rakentuu median kautta. Siksi viestintä on kirkon mission toteuttamista.

Tunnen hiippakunnan erilaiset verkostot niin kirkollisten toimijoiden, yhteiskunta- ja mediasuhteiden kentiltä. Myös kokonaiskirkon verkostot ja yhteiskuntasuhteet ovat minulle tuttuja. Kirkkohallituksessa työskennellessäni tehtäviini kuului yhteistyö eri yhteiskunnallisten toimijoiden, mediatalojen ja vaikuttajien kanssa.

Mari on taitava viestijä. Hän osaa puhua uskosta yksinkertaisesti ja ajankohtaisesti. Muistan vieläkin Marin pitämät radiohartaudet, joiden aikana vain istuin ja kuuntelin ja rauhoituin. Mari tuntee kirkon hallintoa hyvin. Tällaisina aikoina on etua siitä, että kaikkea ei tarvitse opetella alusta asti.– Anna-Kaisa Kallio, kappalainen, Turku

 

Millaista kokemusta sinulla on kirkon hallinnosta?

Kirkon hallinnon paikallistaso tuli tutuksi, kun toimin seurakunnan tiedottajana ja kirkkovaltuuston sihteerinä. Seurakuntavaaliprojektia johtaessani sain perehtyä kokonaiskirkon hallintoon.

Hiippakuntadekaanina tärkeä tehtäväni on tukea seurakuntien yhteistyötä, työyhteisöjä, esimiestyötä ja hallintoa. Käytännössä tämä toteutuu ohjaustyön, valmennuksen, konsultoinnin, neuvonnan, koulutuksen ja viestinnän keinoin. Tuomiokapitulissa vastaan arkkihiippakunnan kehittämistyöstä ja toimin esittelijänä tuomiokapitulin istunnossa.

Tärkeä oppimiskokemus hyvään hallintoon, vastuulliseen taloudenhoitoon ja kokouskäytäntöihin löytyi Liedon kuntapolitiikasta. Toimin kahdeksan vuoden ajan kunnanvaltuutettuna, neljän vuoden ajan kunnanhallituksen jäsenenä sekä perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Vaikka poliittinen toiminta on jäänyt, olen kiitollinen näistä vuosista, sillä ne opettivat tuntemaan niin hyvät kokouskäytännöt, päätöksenteon rytmin, talouden merkityksen kuin hyvän yhteistyön tärkeyden.

”Osaa ja uskaltaa tarttua vaikeisiinkin tilanteisiin, hyvä tilannetaju ja ajantasainen reagointikyky, ei pelkää hiljaisuutta.” Jouko Henttinen, Maskun kirkkoherra, Turku

 

Millaista johtamiskokemusta sinulla on?

Hiippakuntadekaanina toimin esimiehenä, kapitulin johtoryhmän jäsenenä sekä tuomiokapitulin istunnon jäsenenä. Vastuulleni kuuluvat hiippakunnallisen kehittämistoiminnan johtaminen, johtamiskoulutus, seurakuntien johtamisen tuki sekä konsultaatiot, sovittelut ja seurakuntien muut tukiprosessit.

Hiippakunnallisen toiminnan johtaminen toteutuu yhdessä tuomiokapitulin johtoryhmän, tuomiokapitulin istunnon, lääninrovastien, kirkkoherrojen ja johtavien luottamushenkilöiden kanssa. Pidän johtamista yhteisenä työnä, joka toteutuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Työhöni kuuluu myös nykyisten ja tulevien johtajien kouluttamista. Hengellisen, henkilöstön ja hallinnollisen johtamisen lisäksi seurakunnissa tarvitaan entistä enemmän strategista johtamista ja muutosjohtamista. Näitä näkökulmia olen pitänyt esillä kirkon koulutuksissa ja kokouksissa.

Vapaaehtoistyön merkityksestä ja vapaaehtoisten johtamisesta opin paljon, kun olimme ulkosuomalaistyössä Espanjassa. Se oli hieno ja tärkeä kurkistus siihen, mitä kohti myös Suomessa seurakuntien arjessa kuljetaan.

”Mari on hoitanut työnsä jämptisti, osaavasti ja ammattitaitoisesti. Hän on käsitellyt taidolla myös vaikeita asioita ja osoittanut hyvää kesto- ja paineensietokykyä. Viestintä- ja mediaosaaminen on hallussa ja hänen esiintymisensä on raikasta ja lähestyttävää. Lämmin kristitty, joka yhdistää myös eri tavoin ajattelevia.”Leena Kairavuo, kirkkoherra, Turku

 

Mitkä ovat kirkon suurimmat haasteet ja miten niitä kannattaisi mielestäsi ratkaista?

Elämme moniarvoisessa, monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa. Yhtenäiskulttuuri, vanha yhteisöllisyys ja instituutiot ovat muuttuneet myös arkkihiippakunnassa. Muuttoliike keskittää asumisen suuriin kaupunkeihin ja sen vaikutus tuntuu meillä seurakuntien arjessa.

Olemme jo nähneet sen, miten uskonnon institutionaalinen rooli heikkenee ja ihmisten kuuluminen kirkkoon vähenee. Yhteiskunnallinen muutos näkyy kirkon taloudessa, toiminnassa ja hengellisyydessä. Murros on iso, mutta se on myös mahdollisuus. Se voi tehdä kirkosta hallinnollisesti ketterämmän ja nopeammin reagoivan yhteisön, joka osallistuu rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on siksi edelleen ihmisille tärkeä kuulumis- ja arvoyhteisö.

Ihmiset haluavat yhä liittyä merkityksellisiin yhteisöihin. Minusta tuntuu, että meitä erityisesti kutsutaan nyt keskusteluun elämän merkityksestä. Ajattelen, että tarvitsemme kykyä dialogiin sekä toisaalta taitoa hengelliseen ohjaukseen.

Meidän on myös kyettävä uudistumaan. Hengellisyydessä korostuu uudella tavalla kokemuksellisuus. Tästä hyvä esimerkki on Turun kaupungin ja kirkon pyhiinvaellushanke, jota on ollut riemullista tehdä erilaisten toimijoiden kanssa. Siinä liitytään ikivanhaan traditioon, mutta se puhuttelee erityisellä tavalla juuri tämän ajan etsijöitä.

Pärjäämme muuttuvassa todellisuudessa, jos luotamme Jumalaan. Hän antaa meille rauhan ja levollisuuden. Silloin meidät, asenteemme ja seurakuntien elämän läpäisee rakkautena vaikuttava usko.

Mari on tiedoiltaan, taidoiltaan, uskoltaan ja sydämeltään juuri sellainen, jota tarvitaan Turun piispaksi. – Pasi Salminen, kirkkoherra, Rusko