Erilainen kesä – Lilja 5/2020

Arki kaipaa juhlaa, yhteen tulemisen hetkiä. Juhliin ja siirtymiin tiivistyy paljon: sukupolvet ylittävät kokemukset, oma ainutkertainen elämä ja sen tärkeät taitekohdat.

Tänä merkillisenä keväänä moni sukupolvikokemus on erilainen. Koulun päättymistä ei juhlita isolla joukolla, rippikouluja järjestetään poikkeusjärjestelyin ja ylioppilaslakit painetaan päähän kotona.

Muistelemme kaiholla niitä vapautta täynnä olevia toukokuun viimeisiä, kun päällä oli paremmat vaatteet ja kesäkengissä kuljettiin kevein askelin kouluun. Pitkä kouluvuosi oli ohi ja oli juhlan aika. Vanhempien silmäkulmissa oli kyyneleitä ja rintaa puristi ajan nopea kulku, mutta lapsen tunsi sisällään merkillistä kuplivaa iloa: edessä pitkä loputon kesä.

Miten arvokkaalta nyt tuntuukaan nuoruuden risteyskohta, kun yhdessä toisten kanssa seisottiin kotikirkon alttarilla. Tai se hetki, kun juhlittiin pitkän koulupolun päättymistä. Vuosien uurastus oli takana. Onnistumiset ja epäonnistumiset kouluvuosien ajalta olivat painuneet sivuun. Päällimmäisenä kokemuksena helpotus, vapaus, ilo. Edessä jotakin uutta, kokonaan uutta.

Näissä ja monissa muissa kesän juhlissa tunnelma tiivistyy yhdessä laulettuun suvivirteen.

Nyt on suostuttava muuhun. Ikävä toisten ihmisten luo on entistä syvempää. Voisinpa halata, koskettaa? Voisinpa ottaa kainaloon? Yksinäisyys näinä aikoina on entistä painostavampaa. Moni vanhempi ihminen pohtii oman elämänsä arvoa. Päivien määrää ei tiedä ja hätääntyneenä kysyy, tuleeko minun viettää elämäni lopputaival erillään rakkaistani. Tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja on viedä epätoivoon.

Tämä aika on tehnyt näkyväksi riippuvuuden toisistamme. Se on avannut ystävyyden, sukulaisuuden ja naapuruuden syviä juonteita, joita ilman koemme olevamme onttoja. Tarvitsemme toisiamme, kokemusta jakamisesta ja kuulumisesta, mahdollisuutta tulla yhteen, juhlia.

Tästä ajasta sanotaan, että olemme historian risteyskohdassa, jossa on mahdollisuus valita reittejä erilaisiin tulevaisuuksiin. Valitaan läheisyys, joka vaatii nyt mielikuvitusta. Ollaan kekseliäitä ja osoitetaan rakkautta pienillä teoilla. Pidetään huolta toisistamme, sillä muuten emme selviä. Pidetään erityisesti huolta vanhenevista sukulaisista, naapureista ja läheisistä. Tehdään tästä yhdessä erilainen hyvä kesä.

Vaikka ympäröivä maailma on täynnä uhkakuvia ja vaatii varovaisuutta, yhteys toisiin murtaa epätoivon. Jospa meidät hetkellisesti yllättäisi lapsuudesta tuttu vapaus ja tulevaisuus piirtyisi eteen toiveikkaana. Eeva Kilven sanoin: ”elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää”.