Uskonnolliset symbolit maan alle? – Lilja 3/2017

Kauan uskottiin, että uskonto on häviämässä julkisesta tilasta ja että siitä tulee yksityisasia. Maailman uskontojen tulevaisuus –raportin mukaan maapallon väestö tulee kuitenkin olemaan tulevaisuudessa aiempaa uskonnollisempaa ja suurten uskontojen harjoittajien määrä lisääntyy. Muslimit ovat nopeimmin kasvava uskonnollinen ryhmä. Kristittyjen osuus maailman väestöstä pysyy ennallaan, mutta alueellinen jakautuminen muuttuu ja painopiste siirtyy Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Euroopassa väki vähenee ja uskontoon kuulumattomien määrä kasvaa. Muslimeja on Euroopassa tulevaisuudessa enemmän, kristittyjä vähemmän. Uskontojen merkitys Euroopassa ei kuitenkaan vähene. Kulttuurien moninaistuminen on tehnyt uskonnot ja katsomukset näkyväksi osaksi julkista keskustelua. Oman sävyn keskusteluun tuovat erilaiset kristilliset konservatiiviset ryhmittymät, joissa murros nähdään uhkaavana ja toinen uskonnollisuus nähdään vieraana jopa vihollisena.

Uskontojen näkyminen herättää tunteita. Keskustelua on käyty kristillisistä symboleista, mutta päähuomio on islamissa ja erityisesti musliminaisten pukeutumisessa. Viime kesänä kohistiin siitä, saavatko musliminaiset käyttää uimarannoilla burkinia. Vastikään EU-tuomiosituin linjasi, että työnantajalla on rajatuissa tilanteissa oikeus kieltää työntekijöiden näkyvät uskonnolliset symbolit työpaikoilla. Oikeus otti kantaa ranskalaisen ja belgialaisen musliminaisen tekemiin kanteluihin. Heidät oli erotettu työpaikoistaan, koska he olivat kieltäytyneet riisumasta päähuivejaan työpaikalla.

Kantelu koski musliminaisten pukeutumista, mutta oikeuden päätös sisältää kaikkien uskontokuntien näkyvät tunnukset. On arvioitu, että päätös tulee vaikuttamaan uskonnollisen vakaumuksen julkiseen esittämiseen. Se saattaa estää myös musliminaisten työskentelyä kodin ulkopuolella. Julkisessa keskustelussa huivi on nähty naista alistavana tai poliittisen islamin ilmauksena. Musliminaisten omat puheenvuorot aiheesta ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Uskonnon harjoittaminen on ihmisoikeus. Uskonnonvapaus takaa meille oikeuden uskoa tai olla uskomatta sekä vapauden vaihtaa uskontoa. Se antaa meille vapauden harjoittaa uskontoa tai vakaumusta yksin ja yhdessä, julkisesti ja yksityisesti. Uskonnollinen pukeutuminen ja uskonnolliset symbolit kuuluvat uskonnonvapauden piiriin.

Uskontojen näkymättömyys ei ole neutraalia. Tällöin kulttuuria määrittelee uskonnottomuuden ihanne. Myöskään uskontoa tunnustavien tai uskonnollisesti pukeutuvien sulkeminen pois julkisesta tilasta ei ole neutraalia. Uskonnot ovat osa lukemattomien ihmisten elämää, uskonnollisille symboleille ja pukeutumiselle tulee olla tilaa. Tärkeää on huomata, että vain se, minkä voi julkisesti ilmaista, voi olla myös julkisen keskustelun ja kriittisen arvioinnin kohteena.

Uskontojen rauhanomaisen rinnakkaiselon merkitys lisääntyy. Tarvitsemme yhä enemmän uskonnonlukutaitoa. Ystävä ei ole vieras, eikä silloin toisenlainen uskonnollisuus ei ole uhka.